Ulkona sataa. Marraskuu. Ovi napsahtaa hiljaa kiinni, tupakantumppi sammuu uuteen lumeen. Kolme. Kierrän talon kuulostellen. Joku yskii, joku vetää vessaa. Alakerran pappa tulee huoneestaan eikä tiedä missä on. "Onko mun isä ja äiti kuolleet", se kysyy ties kuinka monennen kerran ja minä tyynnyttelen lempeästi, vaikka pääni sisällä joku kiroaakin. "Nyt saa vielä nukkua". Se tehoaa muutamaksi minuutiksi, hyvässä lykyssä kokonaiseksi tunniksi.

Valvon. Olen hereillä koko yön ja vahdin hauraiden ihmisten unta. Olen täällä. En juokse soittokellojen perässä enkä käännä kylkeä, muuta kuin omaani seuraavana aamuna. Olen ja kuulostelen, puuhailen pieniä hiljaisia askareita ja nautin yön mystisestä rauhasta. Kahvinkeitin porisee, kello tikittää, uutissivu pyörii ja maailma elää valheellisen hiljaisuuden takana.

Liikenneonnettomuuksia, tapaturmia, saattohoitoja, itsemurhia, synnytyksiä, rakastumisia, perheväkivaltaa, murhasuunnitelmia, vankikarkureita, psykoosipotilaita, helliä kosketuksia, itkeviä lapsia, asunnottomia juoppoja, maahanmuuttajia, homoja, diskoja, lentokenttiä, junia, hotellihuoneita, sairaanhoitajia, ensiapu, hätääntyneitä katseita, romahtaneita verenpaineita.

Kuppi kuumaa kaakaota unettomalle, tik tak, aamuun on vielä aikaa, kyllä uni tulee. Kanavatyö seinällä, kukat ruukuissaan vedestä onnessaan.Tiskikoneesta puhtaat astiat, hiljaa kolistelematta, paperityöt vasemmalle kaartuvalla käsialalla. On niin hiljaista, melkein maagista. Hiutaleet putoilevat lehdenjakajan hiuksiin.

Ja näiden seinien ulkopuolella tuhansia pimeitä ja muutamia valaistuja ikkunoita, sängyissään tuhisevia lapsia, kuorsaavia isiä ja äitejä, loppuunpalaneita duunareita, kerällä nukkuvia kissoja, märkiä kauhupainajaisia, suutelevia rakastavaisia, baareista palaavia onnettomia, takaa-ajavia poliiseja, poroksi palaneita taloja, tyhjiä viinapulloja, imettäviä äitejä, matkalta palaavia seikkailijoita, raiteille hyytyviä junia, tehtaiden vuorotyöläisiä, ambulanssin ulvontaa, vanhan vinyylin rahinaa, kynttilöiden lepatusta, romanttisia ajatuksia, välähtävä veitsenterä, tien yli juokseva hirvi.